Artikkeli
Julkaisupäivä 23.10.2023
Laura-Maija Hero, tutkijayliopettaja, Hämeen ammattikorkeakoulu
Katso ensin johdantovideo (1. min.).
Videon tuotanto: Laura-Maija Hero ja HeyGen -generatiivinen tekoälysovellus avatarvideoiden luomiseen (https://app.heygen.com/home)
Mukaan alueen innovaatioverkostoon
Yrittäjillä on harvoin aikaa ja varaa tehdä radikaaleja muutoksia ja jatkuvaa kehittämistä toiminnassaan. Ketterät epämuodolliset ja muodolliset hyötyverkostot ovatkin siksi tärkeitä yritysten uudistumisen kannalta. Innovaatioekosysteemit muodostuvat usein isompien toimijoiden aloitteista ja pienten ja keskisuurten yritysten hyödyksi. Alueen korkeakouluilla ja ammattioppilaitoksilla on merkittävä rooli verkostojen rakentajana, koollekutsujana ja yhteisen kehittämisrahoituksen hankinnan osaajana. Synergiahyödyt ovat kuitenkin selkeitä. Opiskelijat tarvitsevat aitoja oppimisympäristöjä ja aitoa yhteiskehittämistoimintaa. He tarvitsevat myös mentoreita, mestareita ja konkareita. Vastalahjaksi he tarjoavat edullisen kehittämispanoksensa opintopisteitä vastaan ja uusinta digitaalista osaamista sekä positiivisen asenteen vihreään siirtymään ja sen tarvitsemiin muutoksiin toiminnassamme.
Tässä artikkelissa pyritään tarjoamaan yrittäjille selkeä ohje, kuinka oppilaitosyhteistyöstä voidaan päästä hyötymään helpoiten. Yrittäjän on tärkeää ymmärtää, minkälaiseen innovaatioekosysteemiin se pääsee mukaan, mitä se yrittäjältä vaatii ja kuinka paljon aikaa siihen on varattava. Parhaimmassa tapauksessa yhteistyö opiskelijoiden kanssa tuottaa jotain täysin ainutlaatuista, uusia ratkaisuja, uutta tietoa, konkreettisia uusia tuotteita ja palveluja yrityksen hyödyksi. Parhaimmassa tapauksessa myös yrittäjä itse oppii ja elinikäisen oppimisen hyödyt näkyvät yrityksen viivan alla.
Pk-yritysten vihreä siirtymä mahdollisuutena
Pk-yritysten vihreä siirtymä on yhä suurempi liiketoimintamahdollisuus. Pk-yritykset kohtaavat kuitenkin ainutlaatuisia haasteita ympäristöjohtamiskäytäntöjensä käytännöntoteutuksessa. Alhainen ympäristötietoisuus, taloudelliset esteet, rajalliset resurssit ja rajoitettu yritystuki estävät usein aktiivisen kehitystyön (Brammer et al., 2011). Kuitenkin yhä enemmän tunnustetaan hallitusten ja poliittisten päättäjien tarve omaksua ennakoiva lähestymistapa pk-yritysten ympäristökäytäntöjen edistämiseen. Tähän sisältyy vapaaehtoisten aloitteiden täydentäminen sääntely- ja lupajärjestelmillä, jotta varmistetaan pk-yritysten sitoutuminen ympäristöasioiden hallintaan (Brammer et al., 2011).
Hallituksen TKI-politiikalla on ratkaiseva rooli vihreiden innovaatiokäytäntöjen omaksumisen helpottamisessa pk-yrityksissä. On tärkeää, että pk-yritykset luottavat hallituksen sitoutumiseen vihreiden innovaatiokäytäntöjen kestävään käyttöön (O et al., 2020). Hallitusten tulisi suunnitella ja muotoilla toimintalinjoja, jotka helpottavat vihreiden politiikkojen ja säädösten tekemistä, tarjoavat tehokkaita ympäristöpolitiikkoja ja käynnistävät koulutusohjelmia pk-yrityksille vihreiden innovaatiokäytäntöjen sisällyttämiseksi (O et al., 2020).
Sidosryhmien paineella on myös merkittävä rooli vihreiden innovaatioiden edistämisessä pk-yrityksissä (Singh et al., 2021). Vihreillä innovaatioilla on havaittu olevan voimakas vaikutus pk-yritysten taloudelliseen ja ympäristönsuojelulliseen suorituskykyyn (Muangmee et al., 2021). Vihreän innovaation sisällyttäminen strategisena osaamisena voi edistää pk-yritysten suorituskykyä.
Vihreä organisaatioidentiteetti on toinen tärkeä tekijä vihreän innovaation edistämisessä pk-yrityksissä. Yritysten tulisi lisätä vihreää organisaatioidentiteettiään, ympäristösitoumusta ja ympäristöorganisaatioiden legitimiteettiä parantaakseen vihreiden innovaatioiden kehittämisen suorituskykyään. On kuitenkin havaittu, että juuri nämä ulottuvuudet ovat pienempiä kuin suuryrityksillä (Chang & Chen, 2013).
Pk-yritysten selvästi vihreä siirtyminen on monimutkainen ja monitahoinen prosessi. Se edellyttää ennakoivaa TKI-lähestymistapaa hallitukselta ja päättäjiltä, sidosryhmien painostusta, vihreän organisaatioidentiteetin kehittämistä, vihreiden innovaatiokäytäntöjen omaksumista ja vihreiden markkinointistrategioiden toteuttamista. Pk-yritysten ainutlaatuisten haasteiden ja ominaispiirteiden ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää niiden vihreän siirtymisen edistämisessä ja kestävän kehityksen varmistamisessa.
Innovaatioekosysteemeihin kuulumisen edut
Innovaatioekosysteemit voivat tarjota merkittäviä vihreän siirtymän etuja pk-yrityksille. Nämä ekosysteemit luovat ympäristön, joka tukee ja edistää innovointia, jolloin pk-yritykset voivat menestyä ja kilpailla markkinoilla.
Yksi keskeinen etu on uuden kestävänkehityksen tiedon ja -resurssien saatavuus. Pk-yritykset toimivat usein rajallisilla resursseilla ja kapasiteetilla, minkä vuoksi niiden on haastavaa pysyä ajan tasalla uusimmista tutkimuksista. Innovaatioekosysteemit voivat tarjota pk-yrityksille arvokasta tietoa uusista vihreistä teknologioista, prosesseista ja tietoisen kuluttajan markkinatrendeistä, jolloin ne voivat tehdä tietoisia päätöksiä tuotekehityksessään. Tämä tiedonsaanti voi auttaa pk-yrityksiä parantamaan suoritus- ja kilpailukykyään (Mamun, 2018).
Innovaatioekosysteemit edistävät yhteistyötä ja organisaatioiden välisiä suhteita, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä pk-yrityksille menestyäkseen avoimessa innovaatiossa (Radziwon & Bogers, 2017). Avoin innovaatio tarkoittaa ulkopuolisen tiedon ja resurssien hyödyntämistä uusien tuotteiden ja palvelujen kehittämiseksi. Pk-yritykset voivat hyötyä innovaatioekosysteemin monipuolisesta asiantuntemuksesta ja resursseista, jolloin ne voivat päästä käsiksi uusiin ideoihin, teknologioihin ja markkinoille (Radziwon & Bogers, 2017; Song, 2022). Tekemällä yhteistyötä muiden korkeakoulujen ja muiden yritysten ja organisaatioiden kanssa pk-yritykset voivat siis voittaa resurssirajoitukset ja parantaa kestävää innovaatiokykyään.
Kuinka yrittäjänä hyödyt paikallisesta ammattikorkeakoulusta?
Ammattikorkeakoulujen avoimilla innovaatioverkostoilla on keskeinen rooli talouskehityksen ja innovaation edistäjänä (ks. esim. Huggins et al., 2019). Näille verkostoille on ominaista tietovirrat ja osaamisvaihto korkeakoulujen sekä teollisuuden ja organisaation toimijoiden välillä (Huggins et al., 2019). Korkeakoulut toimivat fasilitoijana, tasavertaisina kehittäjinä, tutkimustiedon tuojina sekä liimana verkostorakenteessa.
Avoimet innovaatioverkostot tarjoavat kuitenkin myös paradoksaalisia jännitteitä. Toisaalta avoin innovaatio edistää huokoisia organisaatiorajoja ja sisäisten resurssien jakamista verkoston kanssa. Toisaalta pelätään hallinnan menettämisestä omaan tietoon, teknologiaan ja arvostettuihin työntekijöihin (Järvenpää, 2011). Nämä jännitteet syntyvät kilpailijoiden ja kumppanien yhteistyöstä samassa verkostossa, jossa organisaatioiden on investoitava ja jaettava resursseja ja kykyjä mahdollisten kilpailijoiden kanssa (Järvenpää, 2011).
Innovaatiopedagogiikka painottaa ryhmälähtöistä ja verkottunutta oppimista edistämään uusien innovaatioiden kehittymistä työelämässä. Ammattikorkeakoulut, jotka keskittyvät aluekehitykseen ja yhteistyöhön työelämän sidosryhmien kanssa, ottavat käyttöön innovaatiopedagogiikkaa tukeakseen tehokasta monialaista toimintaa, joka luo tarpeellisia uusia konkreettisia ratkaisuja sosiaalisessa ympäristössä (Hero, Pitkäjärvi & Matinheikki, 2021; Kettunen, 2011). Tämä pedagoginen lähestymistapa yhdistää joustavasti soveltavan tutkimuksen ja kehityksen, yrittäjyyden ja koulutuksen sekä edistää alueellista ja kansainvälistä verkottumista (Kettunen, 2011).
Ammattikorkeakouluilla on myös johtava rooli alueellisissa innovaatioekosysteemeissä niin kauan kuin se myös edistää sen omia tavoitteita eli opiskelijoiden ja opettajien oppimista, TKI-hankkeiden tavoitteita ja sille on strateginen tavoite aluekehitysmielessä. Nämä ekosysteemit ovat välttämättömiä kestävän infrastruktuurin rakentamiselle, osallistavan ja kestävän teollistumisen edistämiselle ja innovaatioiden edistämiselle (Yalcin, 2022). Koulutusorganisaatiot, kuten ammattikorkeakoulut, ovat innovaatioekosysteemien keskeisiä toimijoita, koska ne tarjoavat pääsyn tietoon ja luovat tietoinfrastruktuuria (Yalcin, 2022). Tutkimukseen ja kehitykseen liittyvä innovaatiotoiminta ammattikorkeakouluissa on monimutkaista ja monitasoista. Näihin toimintoihin liittyy osaamisen, hankkeiden, organisaatioiden, tutkimuksen, toimialojen sekä rahoitusmallien ja -politiikkojen kehittämistä (Vetoshkina ym., 2022). Ammattikorkeakoulujen soveltavan tutkimuksen perinteitä haastaa tarve sopeutua muuttuviin rooleihin alueellisissa, kansallisissa ja kansainvälisissä innovaatiojärjestelmissä (Vetoshkina et al., 2022). Näiden innovaatiotoiminnan ymmärtäminen ja arvioiminen on erittäin tärkeää ammattikorkeakouluille, jotta ne voivat tehokkaasti edistää innovaatiojärjestelmiä.
Esimerkkinä uusia innovaatioiden aihioita tuottava opiskelijayhteistyö
Opiskelijoiden, AMK:n, yritysten ja muiden organisaatioiden yhteisten innovaatioprojektien ja kehittämistyön vaikutukset ovat parhaimmassa tapauksessa kestävyysvaikutuksia, jotka näkyvät käytännön hyötyinä yrityksille ja asukkaille alueella. Vaikutuksia voidaan selvittää käytännössä helposti integroimalla toimintaan jatkuvan palautteenannon mekanismit. (Hero, Lintula, Wilkinson & Pitkäjärvi, 2022; Hero, Pitkäjärvi & Matinheikki, 2022) Kun jokaisen hyötyverkoston jäsenen etu otetaan huomioon, tulee yhteistoiminnasta kannattavaa kaikille. Myös yksilötason innovaatiokompetenssit voivat lisääntyä. Niitä voidaan monitoroida helposti selvittämällä näitä osaamisia ennen ja uudestaan jälkeen projektien. (Hero, Pitkäjärvi & Matinheikki, 2021).
Yrityksen on mahdollista osallistua alueensa vihreään innovaatioverkostoon oppilaitoksen luovien ja aitojen opiskelijaprojektien avulla. Tässä käytetään esimerkkinä Kanta-Hämeen aluetta ja Hämeen ammattikorkeakoulun tarjoamia palveluja yrityksille. (Taulukko 1.)
Taulukko 1. Esimerkkejä Hämeen ammattikorkeakoulun tarjoamista opiskelijapalveluista pk-yrityksen vihreän siirtymän tueksi. (www.hamk.fi, soita ja tiedustele osallistumismahdollisuuksia ja hyötyjä yrityksellesi: Hamk Design Factory, https://www.hamk.fi/opiskelu-hamkissa/design-factory/ , puh. 03 6461)
| Yrityksen ongelmaesimerkki | Haaste opiskelijoille | Oppilaitoksen tarjoama palvelu yritykselle | Varaa tunteja |
| Liiketoiminta sakkaa, asiakkaat arvostavat ekologisempia tuotteita. Tuoteportfolio on vajaa, mutta olisi taloudellinen riski kokeilla jotain ekologista uutta. | Kehittäkää uusia kestävämpiä myytäviä tuotteita | PDP (tuotekehitysprojekti). Monialaiset opiskelijatiimit kehittävät uusia tuotteiden toimivia prototyyppejä. 6-8 viikkoa. | 3-5 kokousta opiskelijoiden kanssa (yht. 4-6 tuntia) |
| Yrityksen (digitaalisia) palveluliiketoimintamahdollisuuksia ei tunneta. Kokeilu on kallista, asiakasymmärryksen hankkiminen työlästä, ei nähdä digitalisaation hyötyjä. | Olisiko yritykselläni mahdollisuutta siirtyä digitaaliseen palveluliiketoimintaan ja vähentää näin tuottamaansa ympäristökuormaa? | Monialaiset opiskelijatiimit kehittävät uusia digitaalisia palveluratkaisuja ja protoavat niitä aitojen kuluttajien kanssa. 8-16 viikkoa. | 3-5 kokousta opiskelijoiden kanssa (yht. 4-8 tuntia) |
| Tilojen lämmittäminen aiheuttaa suuren ympäristökuorman ja tulee kalliiksi. Tilojen käyttöaste on matala, on vaikea keksiä ratkaisuja. | Tilamme aiheuttavat suuren kuormituksen ja ovat energiatehottomia. Mitäs te siihen? | (Mini-) Hackathon yrityksen hyödyksi. 1-2 viikkoa tai puolen päivän workshop. | 3-5 tuntia |
| Yrityksellä on vihreän liiketoiminnan haasteita esim. kestävyysviestinnän, -markkinoinnin ym. suhteen. Kestävä kehitys ja vihreä liiketoiminta ei ole tuttua eikä siihen löydy toteutustapoja | Kehittäkää yrityksemme brändiä vihreään suuntaan käytännön toimilla. | Diili. 1-2 viikkoa | 3-5 tuntia |
| Yrityksemme täytyisi pystyä optimoida kustannuksia ja kasvattaa liikevaihtoa, sekä oppia johtamaan data-lähtöisesti. Liiketoimintatiedon hallinnan osaaminen on yrityksessä heikkoa | Tehkää yrityksellemme analyysejä ja tiedonlouhintaa, jotta yrityksemme vihreä siirtymä tulisi mahdolliseksi kannattavasti | Data-analytiikan yritysprojekti | 3-5 tuntia |
Yhteenvetona voidaan todeta, että ammattikorkeakoulujen avoimet innovaatioverkostot ovat elintärkeitä talouden kehityksen ja innovaatioiden edistämisen kannalta. Näihin verkostoihin liittyy osaamisvirtoja yliopistojen sekä teollisuuden ja organisaation toimijoiden välillä, ja korkeakoulujen keskeisyys verkostorakenteessa on keskeinen tekijä niiden tehokkuudelle avoimina innovoijina. Hyötyjinä tästä toiminnasta ovat luonnollisesti yhteistyöyritykset, joten käytännön yhteistyötä on hyvä tukea myös TKI-rahoituksella.
Lähteet
Hero, L.-M., Lintula, N.-C., Wilkinson, S., & Pitkäjärvi, M. (2022). Regional effects of multidisciplinary innovation projects. Innovation education impact assessment model. ISPIM Connects Athens – The Role of Innovation: Past, Present, Future, on 28-30 November 2022. Event Proceedings: LUT Scientific and Expertise Publications: ISBN 978-952-65069-1-3.
https://www.conferencesubmissions.com/ispim/athens2022/documents/1269250416_Paper.pdf
Hero, L.-M., Pitkäjärvi, M., & Matinheikki, K. (2022). Discovering the effect metrics for innovation projects. Techne Series – Research in Sloyd Education and Craft Science A, 29(1), 13–27. https://doi.org/10.7577/TechneA.4603
Hero, L.-M., Pitkäjärvi, M. & Matinheikki, K. (2021). Validating an individual innovation competence assessment tool for university–industry collaboration. Industry and higher education 35 (4), pp. 485 – 496. https://doi.org/10.1177/09504222211017447
Mamun, A. (2018). Diffusion of innovation among malaysian manufacturing smes. European Journal of Innovation Management, 21(1), 113-141. https://doi.org/10.1108/ejim-02-2017-0017
Radziwon, A. and Bogers, M. (2017). Open innovation in smes: exploring inter-organizational relationships in an ecosystem. Academy of Management Proceedings, 2017(1), 16692. https://doi.org/10.5465/ambpp.2017.16692abstract
Song, Y. (2022). How do chinese smes enhance technological innovation capability? From the perspective of innovation ecosystem. European Journal of Innovation Management. https://doi.org/10.1108/ejim-01-2022-0016
Brammer, S., Hoejmose, S., & Marchant, K. (2011). Environmental management in smes in the uk: practices, pressures and perceived benefits. Business Strategy and the Environment, 21(7), 423-434. https://doi.org/10.1002/bse.717
Chang, C. and Chen, Y. (2013). Green organizational identity and green innovation. Management Decision, 51(5), 1056-1070. https://doi.org/10.1108/md-09-2011-0314
Muangmee, C., Dacko-Pikiewicz, Z., Meekaewkunchorn, N., Kassakorn, N., & Khalid, B. (2021). Green entrepreneurial orientation and green innovation in small and medium-sized enterprises (smes). Social Sciences, 10(4), 136. https://doi.org/10.3390/socsci10040136
O, A., Zhuo, Z., O, A., Siyal, Z., Hashmi, H., & Shah, S. (2020). A fuzzy multi-criteria analysis of barriers and policy strategies for small and medium enterprises to adopt green innovation. Symmetry, 12(1), 116. https://doi.org/10.3390/sym12010116
Singh, S., Giudice, M., Jabbour, C., Latan, H., & Sohal, A. (2021). Stakeholder pressure, green innovation, and performance in small and medium‐sized enterprises: the role of green dynamic capabilities. Business Strategy and the Environment, 31(1), 500-514. https://doi.org/10.1002/bse.2906
Huggins, R., Prokop, D., & Thompson, P. (2019). Universities and open innovation: the determinants of network centrality. The Journal of Technology Transfer, 45(3), 718-757. https://doi.org/10.1007/s10961-019-09720-5
Järvenpää, S. (2011). Paradoxical tensions in open innovation networks. European Journal of Innovation Management, 14(4), 521-548. https://doi.org/10.1108/14601061111174943
Kettunen, J. (2011). Innovation pedagogy for universities of applied sciences. Creative Education, 02(01), 56-62. https://doi.org/10.4236/ce.2011.21008
Vetoshkina, L., Lamberg, L., Ryymin, E., Rintala, H., & Paavola, S. (2022). Innovation activities in a university of applied sciences: redefining applied research. Journal of Applied Research in Higher Education, 15(2), 289-302. https://doi.org/10.1108/jarhe-10-2021-0380
Yalcin, E. (2022). Universities of applied sciences’ leadership role in regional innovation ecosystems. ECMLG, 18(1), 439-446. https://doi.org/10.34190/ecmlg.18.1.677
